Vi snur!

Norjan keikka 23/34
Ajelimme ensin hieman pitkin ja poikin erittäin hiljaista kaupunkia. Lieköhän kellonajalla osuutta rauhallisuuteen, vai eikö norskeilla ole tapana viettää minkäämoista yöelämää? Kätköalue sijaitsi lähellä keskussairaalaa. Pistimme Kunkun parkkiin ja jalkapatikassa syöksyimme pusikkoon hakemaan purkkia. Nyt sai jo hieman rinnettäkin porkata, kunnes vastaan tuli vanhoja, hylättyjä betonirakenteita. Kyseessä oli saksalaisten sota-aikainen bunkkeri, jonka uumeniin kätkö oli piilotetettu. Tai itse ainakin luulin sen olevan uumenissa, mutta AaPee noukki purkin näkyville hyvinkin helposta paikasta. Nyt alkoi ehkä jo hieman vilukin kappasemaan, kun vaatteet olivat entistä märemmät. Lähdimme siis taas ajelemaan muutamat bilikset kaupungille ja samalla yritimme löytää jonkin avoinna olevan kahvipaikan. Mutta ihan turhaan, joten lähdimme ajelemaan hiljakseen kohti kotomaata. Väliltä löytyi onneksi avoinna oleva Esso, jonka itämaissyntyinen myyjätär möi meille paitsi kahvit myös jonkinlaiset sämpylät. Ne säästimme hieman myöhemmäksi.