Koljonvirta

Tämä historiaa huokuva paikka oli kyllä kätkön arvoinen. Alkuperäisestä sillasta ei luonnollisestikaan ollut enää mitään jäljellä, kun vellovien jästimassojen vyöryessä ohitsemme kurkottelin purkin kouraani sillan pientareelta. Jenkka naamioi toimintaamme menestyksekkäästi valokuvaukseksi ja niinpä varsin tyytyväisin mielin kävimme tutustumassa läheisen leirintäalueen elämään. Yöksi emme sinne kuitenkaan jääneet, sillä sen verran paljon porukkaa siellä oli ja elämä tuntui hieman rauhattomalta. Olihan kuitenkin lauantai-ilta. Jatkoimme siis matkaamme ja päätimme, että ajamme kotiin samaa kyytiä. Välillä pyöriskelimme hieman Kajaanissa ja haimme vielä yhden maakuntamultin pisteen käsiimme. Reissu oli todella mukava ja sääkin pysyi pääasiallisesti hyvänä. Ainoa miinuspuoli oli, että nenäni päähän istahtanut finni tulehtui ja kirsuuni syöpyi sen seurauksena aikamoinen kolo. Mutta mitäs pienistä.

Itikansilta

Taivas oli jo seljennyt, kun pääsimme tänne asti. Tiellä liikkujiakaan ei juuri ollut ja saatoimme rauhakseen etsiskellä kätköä tämän linkkusillan koloista. Jenkka purkin sitten nappasi pienen tovin päästä ja jatkoimme taas matkaa kotia päin.

FIN Highway 4 - Viitasaari

Käytyämme hakemassa maakuntamultin pisteen Petäjäveden kirkolta alkoi sellainen sade, että enpä ole moista aikaisemmin kokenut. Tuo sade esti meitä hakemasta kätköjä vähään aikaan ja tämä oli pitkästä aikaa yksi sellainen. Sade oli tauonnut ja mieli tekikin jo syödä jotain. Mikäpä siinä, kätkö oli piilotettu Viitasaaren Nesteen pihamaalta tielle laskeutuvien puuportaiden yläpäähän. Nokkoset polttelivat käsiäni, kun noukin tämän sadannen kätköni näkyville. Vaikka taivas oli tumma, niin mieli oli kirkas, kun tankkasimme auton ja kävimme sisällä jopa syömässä.

Saarijärven vallihaudat

Onneksi ei kuitenkaan satanut täällä käydessämme, vaikka ukkonen kuului jossakin lähistöllä jyrähtelevänkin. Ensimmäinen vihje vei meidät viime sotien aikaiselle kenttätykille, josta saimme vihjeen seuraavalle. Se oli vanha kilometritolppa, varmaankin kansalaissodan aikainen. Se puolestaan johdatti meidät kansalaissodan aikaisille, osin kunnostetuille juoksuhaudoille, joitten uumenista sitten purkin löysimme. Varsin mielenkiintoinen paikka tällaiselle sotahistoriasta kiinnostuneelle. Tyytyväisenä saatoimme hypätä autoon kevyen sateen saatellessa meidät matkaan.

Majakoski

Pysähdyimme Majakosken ylittävän sillan kupeilla sijainneelle isolle P-paikalle. Ilmassa alkoi olla melkolailla sateen tuntua, joten kävelimme vaaditut sata metriä ripeään tahtiin. Purkki löytyi sillan alta jälleen kivilaatan alta nopeasti. Loggausten ja vaihtojen jälkeen lähdimme taas jatkamaan matkaa kohti pohjoista.

Miekkainpetäjä - kaksi hautausmaata

Aamu Hotelli Jämsässä valkeni edellispäivää pilvisempänä. Syötyämme tukevan aamiaisen ja kirjauduttuamme hotellista ulos totesimme yöllä myös sataneen melkolailla. Yritimme hakea Jämsän rautatieasemalla ollutta kätköä, mutta lähelle linnoittautunut epäilyttävän näköinen nuorimies ei antanut meille armoa sen suhteen. Lähdimme siis ajelemaan hissukseen kohti pohjoista ja kurvasimme välillä tälle multille. Ensimmäinen etappi oli hautausmaan lähellä Miekkainpetäjän vieressä ja loppupiste oli lähellä eläinten hautausmaata. Eli kahdella hautausmaalla tosiaankin käytiin. Loppupisteelle ajelimme pienen pientä hiekkatietä myöten. Edellisyönä oli näillä seuduilla tainnut sadella hieman enemmänkin, sen verran isoja rapakkoja oli tielle syntynyt. Purkki löytyi puun juurakosta hiekkaan haudattuna. Rauhassa saimme toimemme suorittaa: vain yksi vanha autoilija kävi paikalla pyörähtämässä, eikä lähistöllä möyrynnyt traktorikaan haitannut kätköilyämme.

Laurila Memorial aka Have a Break I

Olimme ajelleet edellisen kätkön jälkeen syömättä ja levähtämättä jo jonkin aikaa ja väsy alkoi painaa. Ajoimme ensin tämän kätkön ohikin, mutta palasimme sinnikkäästi takaisin ja kurvasimme paikalle. Muistomerkki on varmaan ollut aikaisemmin nätimmälläkin paikalla, mutta nyt sitä ympäröi räävitön hakkuuaukea. Edelliset kävijät varoittelivat logeissaan käärmeistä, mutta me emme sellaiseen törmänneet. Jätin Aholankankaan tervahaudalta nappaamani järeän kokoisen tiikeri-TB:n tänne. Onneksi se sinne juuri ja juuri mahtui, sillä olin saanut siitä jo hieman tarpeekseni sen ison koon takia. Tästä lähdimmekin sitten yöpaikan hakuun ja sellaisen löysimme Hotelli Jämsästä. Päivällinenkin löydettiin hotellia vastapäätä Neste-huoltoasemalta.

Route 66 - Jäminkipohja

Vaikka gepsin mukaan etäisyys koko ajan vain pieneni, tuli tämä kätkö eteemme hieman puskista. Näki aivan selvästi, että purkki oli piilotettu tyhjään liikennemerkkitolppaan, mutta koska liikennettä oli aika paljon, emme niiltä sijoiltamme pysähtyneet sitä tutkimaan. Pistimme Kätkö-Kunkun siististi parkkiin peltotien varteen parin sadan metrin päähän ja kävelimme sieltä noukkimaan kätkön. Siellähän se roikkui putken sisällä rautalangan varassa aivan kuten olimme uumoilleetkin. Nimet lappuun ja matka jatkui.

Route 66 - Visuvesi

Kurvasimme linkkusillan valvomon parkkipaikalle auringon paahtaessa kuumasti taivaalta. Gepsi näytti nollapistettä hyvinkin ilmiselvässä paikassa, mutta purkkia ei löytynyt. Siispä katselimme vähän ympärillemme ja hyvin nopeasti se löytyikin toisesta jemmasta, joka ei varmastikaan ollut se alkuperäinen. Nopsaan nimi vihkoon ja matkan tekoon. Edeltämme lähti ajelemaan vanhemman pariskunnan ohjastama asuntoauto, joka meinasi jäädä risteyksessä rekan alle. Rekka huudatti äänitorveaan ja onneksi onnettomuudelta vältyttiin.

Route 66 - Toriseva

Tällä kätköllä ehti tulla hiki ja jopa epätoivokin. Turisteja lappoi jatkuvana syöttönä läheiseen kahvilaan ja sieltä takaisin, kun me kolusimme jyrkän rotkon pohjalla kaiken kansan töllisteltävänä etsimässä kätköpurkkia. Gepsi näytti suuntimia todella laajalla skaalalla ja loppujen lopuksi aivan tuurilla purkki sitten käsiini sattui jostain kivenkolosta aika läheltä jyrkkää rinnettä, jonka reunalla polku kahvilaan kulki. Aikaa siihen meni varmaankin noin 1,5 tuntia, mutta sitä hienommalta löytö sitten tuntui. Jästejä kävi välillä alhaallakin ja olin varautunut kertomaan olevani hyönteistutkija, mutta kehnoja valehtelijantaitojani ei tarvinnut käyttää.

Route 66 - Virrat

Jenkka kertoi joskus tyttösenä käyneensä täällä kerran aikaisemminkin. Eikä toinenkaan kerta varmasti tehnyt pahaa, sillä niin oli mukava paikka, ettei paremmasta väliä! Kätkö sijaitsi Virtain perinnetalon maisemissa ja nähtävää olisi riittänyt pidemmäksikin ajaksi. Olimme sen verran vain aikaisin liikkeellä, että kaikki museokartanon osaset eivät olleet vielä avoinna, mutta sentään jonkin verran pystyimme tutustumaan paikalliseen kulttuurihistoriaan. Gepsi vei meitä kuitenkin vääjäämättömästi kohti läheisen kanavan sulkuja. Venekatokseen nostetun pitkän järviveneen alta jenkka sitten purkin löysi ja sehän olikin täynnä kaikenmoisia aarteita, jotka kiireen kaupalla rohmusimme kaikki mukaamme. Takaisin källäilimme pitkin kanavan vartta ja pysähdyimme kioskille kahville ja jäätelölle, jotka molemmat näin aurinkoisena ja lämpimänä kesäaamuna maistuivat mainioille. Vannoin joskus vielä palaavani tänne takaisin ja sen varmasti tulenkin tekemään.

Route 66 - Alavus

Edellisiltana kävimme hieman tätä jo vilkuilemassa, mutta silloin jästejä oli paikalla sen verran paljon, että jätimme sikseen. Näin aamulla kun olimme liikkeellä, niin purkki löytyi kivutta ja helposti. Auton jätimme näkösuojaksi, etteivät viereisen huoltoaseman asiakkaat nähneet touhujamme. Sillankaiteen tolpan juuresta se löytyi, ruoholla naamioituna.

Aholankankaan tervahauta

Illan viimeisellä kätköllä ei tarvinnut kauan aikaa kuluttaa. Jenkka lähti kiertämään vajaa väärin päin, joten minä saavuin kätkölle jotakuinkin täysin suoraan. Näitä tervahautoja on kotosalla niin paljon, että kulttuurihistoriaa emme jääneet tutkiskelemaan, vaan otin suurimman koskaan vastaani sattuneen TB:n mukaani. Varmaan pienempikin tiikeri olisi voitu kettinkiin köyttää ja laittaa matkaamaan maailmalle! Palasimme majapaikkaamme leirintäalueelle ja siistiytymisen jälkeen uni maistuikin makoisalle.

Kirkon Salaisuus / Secret of the Church, Kuortane

Kävimme kirjaamassa itsemme sisään paikalliselle leirintäalueelle, huoahdimme hetken ja ennenkuin etelän tummuva kesäyö menisi aivan mustaksi, lähdimme hakemaan pari lähikätköä. Kirkko ei kovin kaukana majapaikastamme ollutkaan. Haimme tämän multin välietapit pikapikaa, mutta viimeinen oli hieman hakusessa kiviaidan kätköissä. Minä en oikein pidä näistä kiviaitakätköistä, kun moiset niin helposti muuttavat muotoaa kätköilijöiden käsittelyssä. Purkki kuitenkin tovin haeskelun jälkeen löytyi, eivätkä läheisellä uimarannalla mekastaneet lapsosetkaan haitanneet etsiskelyämme.

Route 66 - Kuortane

Saavuimmepas sitten Kuortaneen pitäjään, jossa jatkoimme tämän kätkösarjan osien metsästämistä. Autio oli Kuhapirtti, tai ainakin siltä tuntui, ja saimme rauhassa haeskella kätköä. Purkki löytyi helposti ison kiven alta, eikä kauan nokka tuhissut, kun jo jatkoimme matkaa kohti maalikyliä. Väsykin alkoi jo painaa sen verran, että oli aika etsiä yösija.

0 KM: Alavus

Jotenkin tunsimme itsemme alastomaksi käydessämme hakemassa tämän ylikulkusillan alta. Hieman gepsi pyöri rauhattomasti, joka ilmeisestikin johtui em. sillasta. Tutkimme sen takia ensin viereiset puskat ja muut istutukset, mutta lopulta jenkka löysi purkin kivilaatan alta. Tyytyväisinä tepastelimme takaisin läheisen koulun parkkialueelle jätetylle Kätkö-Kunkulle ja jatkoimme matkaa.

Kyläkauppa Weljekset Keskinen

Voi tuska ja ahdistus: mielettömistä ihmisiä, sää helteinen ja mukana shoppailuintoinen parempi puolisko! Niin sitä vain silti ostokset saimme tehtyä ja pääsimme viimein nauttimaan kätkön vieressä olleen jäätelökioskin antimista. Olipa hyvää! Valtava terassi oli tuossa kohtaa täysin jästeistä vapaa, joten purkin kaiveleminen kaiteen alta kävi helposti ja nopeasti. Hieman piti naamioida toimintaamme jenkan käsilaukun kaivelemiseksi, sillä terassille päin suunnatut hotellin ikkunat eivät herättäneet täysin luottamustamme. Kävimme tämän purkin jälkeen vielä hakemassa maakuntamultin yhden etapin ja saimme yhden DNF:nkin. Kaiken kaikkiaan päivä oli kulunut mukavasti.

Pohojammaa - Ruonan taistelu

Tämä kätkö meillä oli vain nimeksi mukana: ei koordinaatteja, ei vihjeitä, ei mitään muuta kuin nimi, joka tarttui näkökenttäämme ajellessamme 66:sta. Kurvasimme muistomerkin lähistölle parkkiin ja jenkka ryhtyi hakemaan jostain lisätietoja. Eipä hän kuitenkaan mitään ehtinyt löytää, kun purkki tarttui kynsiini penkin alle piilotettuna. Olikohan ehkä liiankin ilmeinen paikka, mene ja tiedä. Tyytyväisinä jatkoimme jälleen matkaamme.

Route 66 - TIISTENJOKI

Voi että tämä haetutti! Gepsi osoitti kaikkein loogisimpaan paikkaan sillan kupeessa olevan laavun maastoon, mutta ei sitä vain tuntunut löytyvän. Viimein suuntanuoli hieman rauhoittui ja ryhdyimme koluamaan siltarakenteita tieltä käsin. Ja osuihan se sitten näppeihini, mokoma magneettipurkki! Hiki ehti tulla lämpimässä kesäsäässä, joten hyppäsimme autoon vilvoittelemaan ja jatkoimme matkaa. Ihan mukava oli silti kätköpaikka ja purkkikin mainiosti piiloon laitettu, joten mikään ei jäänyt mieltä kaihertamaan.

Route 66 - LAPUA

Yritettyämme etsiä Lapuan kirkon kätköä kyllästyimme haravanvarteen nojaileviin kesätyöläisiin lähdimme Route 66 -kätkösarjan perään. Pistimme auton parkkiin peltotien pientareelle ja tallustimme tuon kantatien reunaa kätköpaikalle. Vaikka purkki olikin varsin hyvin naamioitu kuusen oksistoon, ei se meitä hämännyt hetkeäkään. Unohdimme vain ottaa sarjan vihjenumeron talteen, mutta saimme sen kuitenkin myöhemmin nyt jo unohduksiin painuneelta kollegaltamme. Jatkoimme matkaa kohti kaakkoa ja pudistimme Lapuan pölyt näin jaloistamme.

Kampustalo, Seinäjoki

Herättyämme Ylistarossa lähdimme kohti maakunnan pääkaupunkia, Seinäjokea. Jossakin välillä taidettiin pysähtyä Nesteellä aamukahvilla ja jostain syystä harvoin maistuu kahvi niin hyvälle! Liekö tuota sitten liian vähän saanut parina viime päivänä. On se vain aina seikkailu ajella pitkin uppo-outoa kaupunkia. Tai itsehän sain kylläkin kartanlukijan ominaisuudessa istuskella vänkärin puolella. Hyvin seikkailumme kuitenkin meni: kätkö löytyi yliopiston amfiteatterin penkin alta vallan helposti. Hieman oli kuitenkin jästeistä haittaa, mutta kärsivällisyydellä ja varovaisuudella homma hoitui. Alkoi olla vain jo peevelin kuuma ilma, joten kävimme vielä ihastelemassa Lakeuden Ristiä ja jatkoimme matkaa ilmastoidussa ajopelissämme.

The Church of Ylistaro

Jälleen tulimme pitkän huikosen ilman kätkön kätköä. Tai löysimmehän me sentään koko Suomen kattavan multin yhden pisteen Oravaisista, Suomen sodan taistelumuistomerkin. Majapaikankin löysimme vanhasta meijeristä Ylistarosta. Hieman tunkkainen, mutta oli se kuitenkin ilmastoitu ja langattomalla nettiyhteydellä varustettu. Illalla lähdimme hakemaan vielä käymään pankkiautomaatilla ja samalla reissulla päätimme hakea vielä tämän kätkön. Hyvä olikin, sillä tuohon aikaan ei enää hirveästi porukkaa kirkon liepeillä käyskennellyt. Vaan ei ole turha paikallinen sanonta, jotta "Ylistaroon komia kirkko". Korkea kuin mikä ja kivestä tehty. Helposti purkki löytyi ja lähdimme meijerille paapimaan.

Pauanne

Lähdimmepäs viimein jenkankin kanssa lomareissulle, joka suuntautui kohti Pohojammaata. Tovin aikaa körryyttelimme ennenkuin ensimmäinen etukäteen suunnittelemamme kätkö, eli tämä, tuli vastaan. Hieman jäi epäselväksi, että mikäs pirun paikka tämä oikein oli. Pari autoa pihalla ja yksi sanaton ukkeli sisällä. Kahvit olisimme ostaneet, jos joku sellaista olisi ollut myymässä. Mutta kuitenkin vallan mielenkiintoinen paikka, jonka lähimaastosta kaivelimme kätköpurkin näkyville. Tasan tarkkaan nolla-kohtaan meidät Magellan vei. Eipä tähänkään vielä asumaan jääty, vaan jatkoimme matkaa kohti lakeuksia. Sää oli pilvinen, joskin onneksi kuiva.

Väljänlammen uimaranta

Keskellä kirkasta ja koleaa kesäyötä ei ollut pelkoa uimareista rannalla. Auto parkkiin, suunta kohti rantaa ja kappas, siellähän se pikkuinen purkki oli pitkosten alla. Kummempia kursailematta pistimme puumerkkimme paperille, vetäisimme tupakat ja lähdimme kotiin.

Pahkakuru

Takaisinkin piti välillä palata ajellessamme jälleen kohti Taivalkoskea. Kartat unohtuivat kotiin, mutta onneksi emme olleet vielä Hirvaskoskea kauempana. Viimein perille päästyämme löysimme multin ensimmäisen etapin aivan Pahkukurun laavulle vievän tien läheltä. Saatuamme näin lopulliset koordinaatit käyttöömme jatkoimme matkaa laavulle saakka. Taivalsimme varsinaiseen päämääräämme kivuten välillä ylös ja välillä alas. Kätköpaikalta sitten näkikin viimein, mistä tämä paikka oli nimensä saanut. Ihan ehta kuruhan siellä oli. Mutta olipa sitten hankala purkki: kompassit sun muut apuvälineet näyttivät aivan mitä sattuu. Melkolailla laajalta alueelta kätköä haettiin varmasti vähintäänkin tunnin verran ja AaPee sen viimein sai hyppysiinsä. Työvoiton saaneina saatoimme jatkaa matkaa kirkonkylää kohti.

Soiperoinen

Köttyyttelimme geomobiililla Pyhitykseltä Soiperoisen rantaan suorinta mahdollista reittiä pitkin metsäautoteitä. Jo auton ikkunasta näki, että paikka oli kaunis, eikä järven yllä leijuva öinen sumu ainakaan pilannut maisemia. Olimme ehkä varustautuneet turhankin kesäisin varustein, joten lähdimme hetken näkymiä ihailtuamme pikapikaa suorittamaan tämän multin ratkaisemiseen vaadittua laskutehtävää. Harjun rinnettä ylös kivutessa tuli sitten samalla nuo portaat laskettua ja muistini mukaan tulos oli 111. Joka tapauksessa tulos oli oikea, koska purkin saimme näppeihimme vähän matkaa harjun huippua tallusteltuamme. Itse olin niin maisemien lumoissa ja näpsin vain kuvia muitten kaivellessa kätkön jonkin kannon alta. Vaiko sisältä? No, joka tapauksessa tämäkin tehtävä tuli suoritettua ja palasimme autolle lähteäksemme kotimatkalle.

Pyhitysvaara

Lähdimme kolmin, eli minä, jenkka ja AaPee ajelemaan kohti Taivalkoskea. Mielessä siinti makkaran paistaminen Pyhityksen kupeilla. Ilma oli selkeä, joskin hieman kolea. Tai ainakin hieman siltä tuntui lähtiessämme kipuamaan vaaran rinnettä ylös. Pian kyllä koleudet unohtuivat hikikarpaloiden putoillessa mutaiselle ja kiviselle polulle. Puolen tunnin kiipeämisen jälkeen olimme viimein perillä ja kuinka muikeat maisemat ylhäältä avautuivatkaan! Purkkia saimme etsiskellä tovin, mutta viimein se sieltä käsiimme saatiin. Kaukana huipusta se ei ollut, mutta hitusen alempana kallion kolossa. Jäimme vielä joksikin aikaa ihailemaan maisemia Syötteenkin siintäessä taivaanrannassa. Alasmeno olikin huomattavasti helpompaa ja kyllä makkara sitten maistuikin "alakerran" laavulla nuotion ääressä istuskellessamme. Varsin tyytyväisin mielin saatoimme astella takaisin autolle jatkaaksemme matkaa kohti seuraavaa purnukkaa

FIN Highway 4 - Olkkajärven venesatama

Tulipahan sitten kerran tällekin levähdysalueelle pysähdyttyä. Normaalisti se on liian lähellä Rovaniemeä pysähdyttäväksi, mutta nytpä siellä olikin geokätkö! Auton saimme aika lähelle tuota opastekatosta, eikä meitä kukaan käynyt häiritsemässä, kun löysimme purkin taulun rakenteiden takaa. Kiirettä täytyi silti hieman pitää, kun normaaliin tyyliin tällä P-paikalla oli aikamoinen trafiikki. Jatkoimme matkaa kohti napapiirin Nestettä, vakkaripaikkaamme. Tämä olikin sitten tämän reissun viimeinen kätkö.

Porttikoski

Viimein lähdimme ajelemaan 4-tietä etelään päin. Kovin pitkälti emme päässeet, kun kurvasimme pienelle soratielle, joka johdatti meidät erään tanssilavan maastoon. Hienot olivat maisemat joelle, ja vielä paremmat olisivat olleet, jos siinä olisi ollut vettäkin. Sääskiä tuntui olevan haitolle asti, kun rymysimme jyrkkää, korkeaa ja kivistä rantapenkkaa väliin ylös ja alas. Ei vain tuntunut purkki löytyvän, ei. Gps näytti väliin sinne ja väliin tuonne. Varmaankin kallioisesta maastosta oli sen verran haittaa. Viimein se sitten jostain kivenkolosta löytyi ja palasimme autolle. Kolmihenkinen venäläisperhe saapui myös maastoautollaan paikalle. Lienevätkö sitten olleet kätköilijöitä vai pelkästään maisemien ihailijoita, mene ja tiedä.

Museo

Vallan mainio ilma oli kiertää Sodankylän kotiseutumuseo. Tällaisena kansallisromanttisena historiafriikkinä en voi oikein museoita ohittaa. Rakennuksia oli lukuisia ja niissä hilpetööriä kunnioitettavat määrät. Parhaiten jäi mieleen porokämppä ja vanha, pieni tupa lapinaiheisine kehtoineen. Muutoin paikka muistutti paljolti kotiseudusta. Viimeisen rakennuksen alla olikin sitten muovinen rasia, jonka sisältöä aikamme tongimme ja läksimme pois. Rauhassa saimme toimemme hoidella, sillä muita museonkävijöitä ei ollut.

FIN Highway 4 - Kelukoski

Kurvasimme Sodankylän raiteilta kohti pohjoista. Pitkälle ei tarvinnut ajella, kun gps osoitti kätkön olevan aivan lähellä. Voimala-altaan reunamailta löytyi sorakasa, jonka kätköistä purkki nätisti löytyi. Ensin piti hieman kyttäillä ohikulkijoita, joita tuntuu tällä tienpätkällä jostain syystä olevan aina.

Watch this Space

Oli tullut aika lähteä ajelemaan Saukosken Tanhuasta taas etelää kohti kotiin. Normaalin matkareittimme varrelta suunnittelimme hakevamme muutamat kätköt ja tämä oli niistä ensimmäinen. Aurinko paistoi täydeltä terältään saapuessamme tutkimuskeskuksen parkkipaikalle. Autosta jo näki missä kätkö tulisi olemaan. Haittapuolena oli vain pari professorin näköistä heppua, jotka jäivät vähän matkan päähän penkille istuskelemaan ja ilmeisesti ruokasavuja vetelemään. Eipä siinä, meillä oli aikaa odottaa. Kauan sitä kyllä jouduttiin tekemäänkin, mutta viimein ukot hävisivät paikalta ja saatoimme ryykästä opastekatoksen alle. Helpostipa löytyikin tuo suurehko purkki ja tavaroitten vaihdon ja loggausten jälkeen saatoimme jatkaa matkaa. Nelostieltä on tullut nähtyä tuo valtava antenni, mutta nyt vasta sen koon kunnolla ymmärsi, kun ensimmäistä kertaa näin lähelle tuli tultua.

Kommattilampi

Jätimme auton parkkiin ilmeisesti jonkin hiihtomajan viereen ja tallustelimme viime päivien sateitten kostuttamaa rantapolkua kätkölle. Purkki löytyi nopeasti ja vasta loggaushetkellä huomasimme rannan tuntumassa onkivan veneilijän. Ehkä hän hieman ihmetteli touhujamme, mutta ei reagoinut siihen mitenkään. Emme kyllä mekään häneen, joten palautettuamme purkin piiloonsa palasimme autolle ja jatkoimme matkaa.

Kitisen rantapolku

Palattuamme Pappilaniemen polulta autolle suunnistimme tälle purkille. Se sijaitsi pappilan ja joen välissä aivan rannan tuntumassa. Edelleenkin tämä on yksi parhaita purkkeja, mitä vastaani on tullut! Putkilo, jonka ympärille oli liimattu vaalea, maastokuvioitu kangas, oli työnnetty koivun kyljestä töröttävän tuohikäppyrän sisään. Aivan loistava keksintö ja naamiointi mitä parhain! Ihastuksesta huokaillen hyppäsimme autoon.

Pappilanniemi

Käytyämme ensin turhaan hakemassa Vanhan kirkon kätköä tulimme ja kiersimme tämän pikku luontopolun ympäri. Kaikin puolin mukava kokemus, joskin ilma oli aika hiostava. Kätkö löytyi helposti, eikä muista liikkujista tarvinnut huolehtia.

Midnight Sun Film Festival

Niinpä se ensimmäinen anoppilassa vietetty päivä kuluikin sitten nukkuessa ja edellisyön löytöjä loggaillessa. Lähdimme iltapäivän päätteeksi käymään pienellä kätköilyreissulla Sodankylässä ja päätimme hakea tämän multin ensimmäisenä. Etapit löytyivät nopeasti, mutta loppupiste teetätti meillä enemmän hommia. Taisimme jättääkin heinikkoon näkyville kunnon geoeroosiot. Kneamaiseen tyyliin purkki oli naamioitu huolella, mutta sieltä se viimein kuitenkin kaivautui näkyville. Vaikka oltiinkin asutuksen keskellä, paikka oli silti rauhallinen. Tämä päivä oli onneksi alkanut poutaisissa merkeissä, joten vain lenkkarit ottivat hieman kosteutta itseensä.

Salpalinja - Savukoski

Tämä paikka oli tullut tutkittua jo seurusteluaikamme alkuaikoina vuonna 2003. Nyt siellä käytiin sitten toistamiseen, tällä kertaa kätköpurkkia hakemassa. Pitkokset ja panssariesteet olivat edelleen omilla paikoillaan, mutta nyt oli ampumapesäkkeen portaan alle ilmestynyt muovinen purkki. Sääskiä hätistellen saimme nimemme lokivihkoon ja jatkoimme matkaa kiertääksemme koko kierroksen. Väsykin oli jo melkoinen ja käänsimme Kätkö-Kunkun keulan kohti Tanhuan kylää päästäksemme nukkumaan. Tätä kirjoitettaessa on kätkö jo arkistoitu. Pitänee joskus itsellä viritellä se uudelleen käyttöön.

Sokanaapa - Lintutorni

Onneksi ilma oli poutaantunut ja aamuaurinkokin hieman vilkkui harmaitten pilvenriekaleiden lomasta. Aikalailla oli "kavereita" seuranamme, joten pistimmekin töppöstä toisen eteen suhteellisen nopeasti. Mikäpä oli pistäessä, kun tasainen "puubaana" johdatti meidät lintutornille! Purkki löytyi nopsaan tornin yläkerrasta, joten ehdimme vielä jäädä ottamaan hieman valokuvia. Lintuja ei juurikaan näkynyt ja palasimmekin pian autolle jatkaaksemme matkaa kohti maalikyliä.

Pelkosenniemen taistelu

Tämähän teetätti jo hommia! Jo tovin aikaa sitten loppunut sade houkutteli kätköilijöiden kimppuun valtaisat sääskikolonnat, jotka tuppasivat pahasti häiritsemään muutenkin sitkaasti piilossaan olevan mikropurkin hakemista. Naatit näyttivät läheiseen kuuseen ja vihjekin oli hieman salaperäinen, mutta hikisen urakan jälkeen saatoimme nauttia tästäkin löydöstä! Pajatin kätköt ovat tähän mennessä osoittatuneet oikein mukaviksi.

Pelkosenniemen silta

Jätimme auton parkkiin sillan toiseen päähän ja kävelimme pikku mutkan purkilla. Kenenkään häiritsemättä tämä mikro löytyi todella nopeasti ja jatkoimme jälleen matkaamme kohti pohjoista.

Suvanto

Tie tänne oli muuttunut ruskeaksi velliksi, mutta mikäpä oli nelivedolla huristellessa. Sade oli nyt onneksi vain lievää tihkua. Tämä kylä on kyllä näkemisen arvoinen paikka, sillä niitä ei viime sotien takia enää Lapissa montaa ole. Hiljaista oli kylänraitilla ja niinpä saimmekin tämän multin logattua kohtuullisen nopeasti. Aikaa kului sitten kylläkin paikallishistoriaan tutustuessa. Hieman alkoi jo väsy matkalaisia painaa, joten oli aika suunnistaa kohti Savukosken kirkonkylää.

Holy Treasure

Kemijärven grillillä pidetyn ruokailutauon jälkeen ajelimme Pyhätunturin maastoihin. Tämä kätkö ei vaatinut kauheita ponnisteluja, sillä kätköpaikkana toimiva palaneen mökin savupiippu näkyi jo kauas. Purkki itsessään oli räjähtämispisteessä ja tätä kirjoitettaessa se on kadonnut ja arkistoitu vieden mukanaan ainakin yhden golikon.

Seitakorva

Jyräytimme jenkan kanssa Kätkö-Kunkun käyntiin ja suuntasimme kulkumme kohti anoppilaa Savukoskella. Päätimme ajella poikkeavaa reittiä ihan vain kätköilyn takia ja Seitakorva sattui olemaan sopivasti ensimmäinen kätkö. Tihkusateessa pyöriskelimme tovin aikaa rantapusikoissa gepsin näyttäessä sinne sun tänne. Joskus tulee manailtua näitä rometkun purkkeja, joskin ne ovat kyllä yleensä vallan mielenkiintoisiin paikkoihin kätkettyjä. Vaatteet olivat jo hyvinkin läpimärät, kun jenkka sitten purkin viimein löysi ja saatoimme jatkaa matkaa ilmastointilaitteen yrittäessä epätoivoisesti pitää auton ikkunoita vapaana huurusta, joka märistä vaatteistamme kohosi kohti katonrajaa.

Pahkakurun laavu

Pitkä matka oli ajettu ilman kätkön kätköä. Edellinen oli Tankavaarassa ja nyt oltiin sentään jo Taivalkoskella! Sodankylässä oltiin pysähdytty ostamassa grilliltä energiajuomaa ja sitten ajeltu Savukosken, Sallan ja Kuusamon kautta tänne. Muutaman kerran oli pysähdytty tupakoimaan ja voileivätkin oli nautittu vauhdissa. Taivalkosken Teboililla sitten pysähdyttiin peräti kahville, kun kello alkoi lähestyä jo avaamisaikaa. Odottelimme sen pihamaalla, että aamuäreän oloinen myyjätär avasi ovet ja pääsimme nauttimaan tuoreet kahvit. Sieltä jatkoimme sitten kohti kotia, mutta kurvasimme välillä tälle kätkölle, joka oli aivan vasta ilmestynyt ja jonka jenkka oli jo ehtinyt korkkaamaan. Purkki löytyi onneksi nopeasti ja pääsimme pää väsymyksestä sekaisin loppumatkalle. Välillä piti pysähtyä Ookastoppiin taas kahville.

Golden Dream - Tankavaara

Pysähdyimme Tankavaaran kohdalla P-paikalle noukkimaan tämä kätkö. Purkki oli piilotettu pusikkoon aivan 4-tien varteen, joten siinä ei kauan tarvinnut jahkailla. Sen verran myöhä alkoi jo olla, että ei ollut jästeistäkään vaivaa. Mutta väsy vaivasi kyllä, joten pienet yksityiskohdat eivät ole säilyneet muistissa.

Golden Dream - Kaarle Kustaa

Seurailimme EasyGota saavuttaaksemme tämän kätkön mahdollisimman pienellä vaivalla. Emme siis lähteneet kävelemään tälle vanhalle kaivosalueelle virallisia reittejä myöten, vaan oikaisimme Kutturantien varresta sille suorinta mahdollista reittiä. Purkkikin löytyi nopeasti, mutta pikkuhiljaa alkoi matkailaisilla olla jo hieman väsynyt olo. Auton mittariin oli kertynyt yhteensä jo 2000 kilometriä ja kuinka monta niistä olikaan ajettu juuri tänä päivänä... huilitaukojen välejä piti nyt hieman lyhentää. Kahviakin alkoi tekemään suunnattomasti mieli.

FIN Highway 4 - Piispanoja

Palailimme edelliseltä kätköltä takaisin 4-tien varteen, josta haimme tämän. Purkki itsessään oli piilotettu klassiseen tyyliin muistomerkin takamaastoon. Enpä ollut kuullutkaan tästä sota-aikaisesta tapauksesta, joten tämäkin kätkö oli siis varsin opettavainen.

Golden Dream - Lutto

Noin 700 metrin pururadalla kävelyn jälkeen saavuimme tälle hyljätylle kaivosalueelle. Etsimme ensitöiksemme purkin käsiimme ilman suurempia vaivoja. Sitten ryhdyimme tutkimaan itse kaivosta. Kuiluun oli asennettu hauskat valo- ja äänitehosteet, jotka piti ensin vain huomata kytkeä päälle ovenpielessä olleesta katkaisijasta. Kurkistelimme kuiluun ja kuuntelimme alhaalta kantautuvia työn ääniä ja epäselvää manailua ja ähkimistä. Yritimme ottaa pokkareilla kuviakin, mutta eihän siitä mitään tullut moisessa valaistuksessa. Kaikenkaikkiaan tämä oli hauska ja opettavainen kokemus ja saatoimmekin tyytyväisinä palata takaisin Kunkulle.

Kaunispää

Onhan se kaunis, ihan nimensä mukaisesti. Pelkästään tuo huipulla sijaitseva kahvila on katselemisen arvoinen. Eikä ole vaikeaa maastoa kävellä, joten jätimme Kunkun ihan viralliseen parkkiin ja astelimme varsin näkösällä paikalla sijaitsevalle kätkölle. Purkista löytyi tupakka, jonka jätimme kuitenkin omaan arvoonsa. Hieman hymyillen seurailimme paikalle ilmestyneitä "etelän veteliä", jotka kirmailivat pienen poronvasan perässä kamerat räpsyen. Myös moottorikelkkareitit tuntuivat olevan ihmettelemisen arvoisia. Näinkin pieneen maahan sopii näköjään kaikenlaisia tapauksia, umpikaupunkilaisista lähtien.

Urupää

Hieman itseäni ensin arvellutti lähteä koluamaan autolla tunturin huipulle. AaPee sai kuitenkin pääni käännettyä. Lähdimme ensin kuitenkin väärälle uralle ja oikean löydyttyä totesin, että nyt tarvitaankin alennusvaihdetta. Lyhyempää välitystä vain lootaan ja Kunkku kipusi vaivatta ylös tunturiin välillä hieman räjähtänyttä ja kivistä moottorikelkkareitin uraa. Huipulle päästyämme kurvasin gps:n osoittamassa suunnassa näkyvän kiviladelman viereen. Se oli kuitenkin juuri se väärä ladelma ja jouduimme -me reppanat- kävelemään ehkä kymmenen metriä noukkiaksemme purkin. Olipa silmiä hivelevät maisemat täältä ja seuraava kohteemmekin, Kaunispää näkyi nätisti. Paluumatka alas tunturista oli ylösmenoakin helpompi.

FIN Highway 4-Ivalojoki

Nautittuamme Ivalossa Lauran grillillä tukevat makkaraherkut lähdimme vatsat pömpöttäen jatkamaan paluumatkaamme. Kurvasimme P-paikalle tämän kätkön hakuun, kun minulla puhelin soi. Siinä Tykkyläisen kanssa puoli tuntia lätistyäni oli P-alueen muut käyttäjät huvenneet sen verran, että syöksyimme toiselle puolen tietä purkin hakuun. Purkki löytyi nätisti kelon kolosta.

Kirakkakoski

Omasta ehdotuksestani lähdimme koluamaan tälle kätkölle suorinta reittiä ja niinpä jouduimme pomppimaan kivikon yli. Mikäpäs siinä oli pompiskellessa, kun kivetkin olivat niin isoja. Jonkin aikaa kätköä sitten etsiskelimme, olihan se kuitenkin "xvira nyyn" ja niitä "xviroja" riitti. Voimalaa emme käyneet katselemassa ja palasimme autolle tietä myöten, ettei AaPee taittaisi niskojaan :P

FIN Highway 4-Ukonjärvi

Tässä kätkössä ei kauan nokka tuhissut, kun niin lähelle pääsi autolla. Noh, tämän sarjan kätköthän onkin tarkoitettu autoilevalle kansanosalle. Tästä olisi päässyt seuraavalle kätkölle kävelemällä tietä myöten, mutta ei, minulla oli pakko päästä suoraan.

FIN Highway 4-Inari

Juotuamme munkkikahvit Inarin Nesteellä jatkoimme matkaa kohti etelää. Pienen matkan päässä kylältä kurvasimme P-paikalle ja läksimme sivummalle kätkön hakuun. Kitukasvuinen paju löytyikin nätisti ja niin pääsimme jatkamaan matkaa.

Koskaltiojoki

Norjan keikka 24/34
Aamu oli jo hyvinkin pitkälle saapuessamme upeitten maisemien halki tänne jokivarteen. Kätköalue sijaitsi hyvin lähellä Sevettijärventietä. Paistelimme Kittilästä ostetulla kertakäyttögrillillä Wilhelmit ja söimme Norjasta ostetut sämpylät. Niin hyvin ruoka maittoi, että kipusimme Kunkun lavalle yöpuulle ja jätimme kätkön etsimisen myöhemmäksi.
Herättyämme oli vastaavasti päivä jo pitkällä. Lavakuomun katto oli mustanaan yöllisiä vieraita, mutta eivätpä nuo onneksi ihmeemmin nukkujia häirinneet. Epäilen, että hengitysilman hiilidioksidi oli noussut katonrajaan ja houkutteli sääsket sinne. Aamukahvien keiton jälkeen kävimme sitten hakemassa purkin, joka ei ollut yöpaikastamme kuin parinkymmenen metrin päässä. Se löytyikin helposti. Sitten lähdimmekin jatkamaan matkaa syvemmälle isänmaan uumeniin.

Vi snur!

Norjan keikka 23/34
Ajelimme ensin hieman pitkin ja poikin erittäin hiljaista kaupunkia. Lieköhän kellonajalla osuutta rauhallisuuteen, vai eikö norskeilla ole tapana viettää minkäämoista yöelämää? Kätköalue sijaitsi lähellä keskussairaalaa. Pistimme Kunkun parkkiin ja jalkapatikassa syöksyimme pusikkoon hakemaan purkkia. Nyt sai jo hieman rinnettäkin porkata, kunnes vastaan tuli vanhoja, hylättyjä betonirakenteita. Kyseessä oli saksalaisten sota-aikainen bunkkeri, jonka uumeniin kätkö oli piilotetettu. Tai itse ainakin luulin sen olevan uumenissa, mutta AaPee noukki purkin näkyville hyvinkin helposta paikasta. Nyt alkoi ehkä jo hieman vilukin kappasemaan, kun vaatteet olivat entistä märemmät. Lähdimme siis taas ajelemaan muutamat bilikset kaupungille ja samalla yritimme löytää jonkin avoinna olevan kahvipaikan. Mutta ihan turhaan, joten lähdimme ajelemaan hiljakseen kohti kotomaata. Väliltä löytyi onneksi avoinna oleva Esso, jonka itämaissyntyinen myyjätär möi meille paitsi kahvit myös jonkinlaiset sämpylät. Ne säästimme hieman myöhemmäksi.

Lokstallen

Norjan keikka 22/34
Tämä kätkö haettiin autoa liikuttelematta. Purkki löytyi näpsäkästi, mutta nyt kuitenkin ehti kastua vielä enemmän heinien, pusikoitten ja varvikoitten seassa möyriessä. AaPee sai vaihtarina käytetyt akkuparistot, joitten toimivuudesta ei taida olla vielä tämän kirjoittamisenkaan aikoihin tietoa. Edelleenkin oli hirmuisen rauhallista.

Grenseland

Norjan keikka 21/34
Suuntasimme kulkumme keskemmälle Kirkkoniemen kaupunkia. Aurinkokin hieman pilkisteli pilviverhon takaa ja sää oli poutaantunut. Tämä kätkö sijaitsi jonkin museon edustalla. Näin jälkikäteen en kyllä muista tästä mitään erityistä, paitsi että nopeasti loggaus tapahtui. Ja oli rauhallista: vain joku taksi ajoi päätiellä ja saksalainen asuntoauto ajoi kanssamme samaan parkkiin. Taisivat olla yöpuulle alkamassa. Kengät kuitenkin saatiin märiksi heinikossa rypiessämme.

Strømmen bro (Proffbox 4)

Norjan keikka 20/34
Tätäkään kätköä ei tarvinnut kauan etsiä. Purkki löytyi kivikosta läheltä Langfjordstraumenin ylittävää siltaa. Tästä paikasta ei juuri muuta osaa sanoakaan, kun alkoi olla hieman hämärää, vaikka näitten pohjoisten öitten pitäisi olla yöttömiä. Kyykistellessämme rantakivikossa samainen lentokentän heppu ajeli maasturilla ohi. Ihmetteli varmaan entistäkin enemmän.

Kirkenes Airport

Norjan keikka 19/34
Tämä kätkö odotteli hakijoitaan Kirkkoniemen lentokentän nurkilla. Jätimme auton parkkiin tien varteen ja tarvoimme kätkölle puskien suojaan. Ohitse ajava, ilmeisesti lentokentän henkilökuntaan kuuluva kaveri taisi ihmetellä, kun suomalainen auto on pysäköity keskellä yötä lentokentän kupeeseen. Hieman oli hämärää ja maasto märkää, mutta helposti purkki kuitenkin löytyi.

Buholmen

Norjan keikka 18/34
Löysimme Vadsøn kirkon läheisyydestä kahvilan, Asia Burger Cafen. Palvelu oli paikassa mallikasta, santsikupinkin sai ottaa pyytämättä ja ilmaiseksi. Myyjänä oleva heppu puhui vähän suomea, normaalin verran englantia ja hyvin norjaa. Ohi kulkiessaankin kaveri pysähtyi juttelemaan ja tiedusteli, ymmärrämmekö lukemastamme Finnmarken -lehdestä mitään: "It's almost like Swedish. Almost."
Huono keli piiskasi meitä jatkamaan matkaamme vuonon etelärannalle. Jonkin verran sää paranikin, sillä etelästä päin puhaltava puhuri ei enää nakellut suolavettä yllemme. Buholmenin kätkö sijaitsi aivan P-alueen vieressä, joten sen etsimisessä ei kauan mennyt. Kolusimme kylläkin purkille kivikon kautta ja palasimme polkua myöten takaisin autolle. Tästäkin olisi ehkä ollut ihan mukavat maisemat, jos olisi nähnyt pidemmälle...

Vardø festning

Norjan keikka 17/34

Saavuimme saarelle 80 metriä merenpinnan alapuolella kulkevaa tunnelia myöten. Menimme sumeilematta (ts. maksamatta) hakemaan Vardøn vanhassa linnoituksessa sijaitsevaa kätköä ja se löytyikin voimisteltuani aikani linnakkeen rakennelmien uumenissa. Löytäjän olo olikin moisen jälkeen vallan voittoisa. Linnoitus monenlaisine tykkeineen oli vaikuttava paikka. Harmi, että sää oli niin ankara vierailijoita kohtaan. Tässä vaiheessa alkoikin molemmilla kahvihammasta jälleen kolottaa, joten oli lähdettävä kiireenvilkkaa etsimään sopivaa paikkaa helpottamaan asiaa.

Fyrlykta

Norjan keikka 16/34
Saavuimme varsinaiseen Vadsön saareen, jossa odotti seuraava kätkö. Koska majakalta oli esteetön näkymä suoraan merelle, oli tuulikin sen mukainen. Lisäksi tuima vesisade piiskasi ikävästi. Kätkö löytyi rantakalliokosta majakan läheisyydestä ja toiminta sen kanssa oli ripeää vesituiskun yrittäessä viedä kaksi sisämaan maakrapua mennessään. Maisemat olisivat varmasti olleet muikeat, jos näkyvyyttä vain olisi riittänyt pidemmälle. Meri näytti sinällään vaikuttavalta valkoisine tyrskyineen.

Skistadion

Norjan keikka 15/34
Kierreltyämme pitkin Vadsøn kaupunkia löysimme viimein hiihtostadionin, jonka läheisyyteen kätkö oli piilotettu. Jossain vaiheessa poliisitkin ajelivat perässä pitkän pätkän, mutta eivät kuitenkaan pysäyttäneet, vaikka ensin hieman kiinnostuneilta vaikuttivatkin. Gps ei meinannut ensin löytää satelliitteja todennäköisesti huonon sään takia ja teimme talon ympäri turhan kierroksen kastellen lenkkarimme pahanpäiväisesti. Satelliittien viimein löydyttyä löytyi myös purkki, joka oli piilotettu kaatuneen infotaulun jäännösten alle pururadan varteen parinsadan metrin päähän stadionilta. Alkoi kyllä olla jo melkoinen vilu, kun päällysvaatteetkin olivat vain märkää puuvillasekoitetta, eivät mitään ihmekuitua. Seuraavaksi lähdimme etsimään kaupungilta pankkiautomaattia, ettei aina tarvitsisi Visaa vinguttaa.

Tomaselv

Norjan keikka 14/34
Edelliseltä kätköltä tulikin matkaa tänne Vadsøn kulmille. Kävimme mutkat aivan pohjoisessa ihmettelemässä synkkää Jäämerta ja silmänkantamattomiin riittäviä rakkakivikoita. Nukuimme välillä yönkin lammaskatras seuranamme. Tänne saavuimme sateen ropistessa ja tuulen yltyessä. Voisi jopa puhua vesituiskusta. Kylmäkin oli, joten piti pukea takin alle hieman pidempihihaista tavaraa ylle. Pyörätien sillan alle piilotettu kätkö löytyi kuitenkin helposti kohtalaisen kuivin kengin, vaikka vetää satoikin.

Roddenes

Norjan keikka 13/34

Jo kirosanaksi muuttunut nimimerkki asghegg oli värkkäillyt tämänkin paikan kätkön. Purkille olisi ehkä löytynyt nätimpikin paikka, esim. jostain merenrannasta, mutta hänellä se oli pitänyt saada piilottaa pusikoihin jyrkähkön, mutta kuitenkin kuljettavan kalliorinteen alle. Ensin piti vieläpä taivaltaa soramontun läpi. Toisaalta autolle takaisin kävellessä edessä avautui hieno tunturimaisema auringon punatessa rapautunutta kalliorinnettä.

Björnes

Norjan keikka 12/34
Pysähdyimme kätkön läheisyyteen ja lähdimme saapastelemaan kohti merenrantaa. Vaivaiskoivujen seasta löytynyt eläimen pääkallo muistutti meitä elämän kovuudesta näillä karuilla rannoilla. Saavutimme kätkön kummemmitta vaivoitta, mutta siinä kyykistellessämme saimme niskoillemme vihaisen tiiraparven, joka hanakasti ryhtyi puolustamaan reviiriään kutsumattomilta vierailta. Mieleen juolahti Hitchcockin elokuva "Linnut". Pakkasimme kiireen vilkkaa kätkörasian ja sijoitimme sen paikoilleen. Tähän ei kannattanut jäädä moisten syöksypommittajien kiusattavaksi. Pian ne jättivätkin meidät rauhaan.

Lähistöllä virtasi myös pieni, mutta vuolas vuoristojoki, jonka ääreen menimme ihailemaan kristallin kirkasta vettä. Se myöskin maistui hyvältä, itse asiassa ei millekään, niinkuin ei kunnon veden kuuluukaan. Parempaa se oli kuin kotopuolessa kraanavesi! Pyrähdimme pienen lenkin kameroiden laulaessa tuttua säveltään. Ilma oli lämmin ja kesäinen kevyen tuulenvireen hälventäessä sääskiarmeijat. Kokonaisuutena ajatellen tämä oli yksi mieleenpainuneimpia kätköjä urallani.

Østerbotn

Norjan keikka 11/34
Saavuimme Lakselviin ja ryhdyimme katsastelemaan hieman ympärillemme. Kävimme kokeilemassa kahvin ostoa paikallisesta Statoilista, joka onnistuikin tällä kertaa rutinoituneesti edellisvuoden keikan kokemuksista oppineena. Sämpyläkahvit maksoivat 119 kr ja ne olivat vallan mainioita, melkein hintansa (n. 16 €) väärtejä. Myyjän nimi oli muuten Nina ja hän oli poika. Aapeella oli tässä vaiheessa vielä hieman hatara käsitys Norjan kruunun kurssista ja niinpä hän piti sämpyläkahvien hintaa halpana.
Istuimme huoltoaseman pihapöydän ääreen ja nautimme hankituista eväistä ja kahvista, joka peräti maistuikin ihan kahvilta. Kuuntelimme sivumennen itänaapureiden äänekästä molotusta ja heidän tööttäilyjään, kun luksusmaasturikaravaanin etumaiset eivät ilmeisesti liikahtaneet tarpeeksi nopeasti. Nähtiin myös paikallinen poliisiauto, vanha Hiace! Ja me kun luulimme norjalaisten olevan varsin varakasta kansaa.
Aapeen erehdyttyä ajamaan erästä mökkitietä liian pitkälle hän joutui peruuttelemaan tovin matkaa takaisinpäin. Norjan pikkuteiden varsilla ei tosiaankaan ole liiaksi tilaa käännellä autojaan, saatika sitten ajoneuvoyhdistelmiään! Etsimme sitten tämän kätkön, joka sijaitsi pienen kävelymatkan päässä merenrannassa. Samalla kävelyretkellä ylitimme varmaan Norjan ainoan suon! Pudasjärveläisittäin ajatellen olihan se kuiva ja pieni, mutta se tuli niin yllättäin, kun emme moiseen osanneet varautua. Lenkkarit riittivät kyllä sen ylittämiseen. Hillat olivat vielä raakoja ja ne olivat pieniä.

Old Tree

Norjan keikka 10/34
Nimensä mukaisesti kätkö oli vanhassa käppyrämännyssä, tarkemmin sanoen ruuvattuna sen kylkeen. Tieltä ei ollut kätkölle matkaa pitkästikään ja Kunkulla pääsi aivan sen lähelle. Nyt ei ollut edes rinteitä kivuttavana, joten tämä nakki oli helppo.
Ennen tätä kätköä yritimme hakea nimim. asghegg tekemiä kätköjä. Toinen oli joen rannassa, mutta tiiviin etsiskelytuokion jälkeen emme sitä löytäneet. Toinen oli sitten lähes keskellä kylää, joskin rauhallisessa paikassa. Mutta se oli kiikutettu puuhun, emmekä vaivautuneet lähteä sitä sieltä kipuamaan alas.

CON 129 Porsangmoen

Norjan keikka 9/34
Minkä kumman betonikolossin luo matka meidät veikään? Erittäin vajavaisilla norjankielentaidoilla varustettuina päättelimme kyseessä olevan jokin hyvinvointihoitolaitos. Ööh? Kuntokeskus, liikuntasali? Joka tapauksessa jätimme Kunkun parkkiin rakennuksen taakse ja lähdimme seuraamaan Magellanin nuolta metsikköön. Purkki löytyikin kivutta, joskin lämmin ilma ja lievä ylöspäin kipuaminen aiheutti pienoista hikoilua.

Lasarettmoen

Norjan keikka 8/34
Ylitimme Lemmenjoen keinuvaa, joskin tukevarakenteista riippusiltaa pitkin ja saavuimme toisella puolen jokea sijainneelle saksalaisten sota-aikaisen kenttäsairaalan alueelle, Lasarettmoeniin. Yksi vaikuttavimpia paikkoja, mihin matkoillani olen koskaan törmännyt! Lähtiessään vetäytymään Pohjois-Norjasta sakemannit olivat tuhonneet koko sairaala-alueen polttamalla ja räjäyttämällä. Aika oli tehnyt tehtävänsä ja metsittyneeltä alueelta löytyi runsaasti ruostuneita sairaalasänkyjä, kuorma-auton raatoja, kenkiä, yöastioita, kaminoita ja kaikenlaista suurempaa ja pienempää sairaalarekvisiittaa, jopa rollaattori. Vain sammaloituneet kivijalat kertoivat rakennusten sijainneen näillä main. Paikka oli synkkä ja hiljainen ja kertoopa paikallinen väestö siellä kummittelevankin. Se on kyllä helppo uskoa...
Kätkölle piti tepastella sairaala-alueen ohi, eikä sen etsimisessä kauan mennyt.

bsl #2 - otermoen

Norjan keikka 7/34
Kurvasimme alueelle Kätkö-Kunkun renkaat ulvoen. Pieniä metsäpolkuja seuraillen löysimme myös kätkön lähestulkoon nollakohdastaan. Seutu näytti sen verran miellyttävältä, ja kotoisaltakin mäntyineen kaikkineen, että päätimme yöpyä tässä, lähes kätkön vieressä. Ei muuta kuin patjat levälleen Kunkun lavalle, makuupussit ulos suojistaan ja pötkölleen. Taidettiinpa hieman haukata iltapalaakin, että uni maistuisi paremmalle.

Grensen

Norjan keikka 6/34
Grensen olikin itselleni ja AaPeelle sitten ensimmäinen ulkomailta noukittu kätkö. Tarkemmin sanoen nyt oltiin Pohjois-Norjassa, Tenojoen varressa. Matkaa Leviltä ehti kertyä melkolailla ja aurinkokin alkoi paistamaan viimeistään Kittilän Pokassa.
Tältä kätköltä sai jo hieman esimakua norjalaisesta kätkömallista. Purkki tavaroineen oli ihan kuin kotosalla, mutta se maastonmuodostus pisti räpyläjalkaisen tasamaankulkijan hengästymään jo pelkästä ajatuksesta!
Ylös ja alas. Varotaan vähän tuota seinämän reunaa ja tuota kallionhalkeamaa. Väistellään naamalle läpsähteleviä vaivaiskoivuja ja kotoisaan tyyliin huidotaan samalla sääskiä. Mutta niin vain purkki tuli esille ja saattoi hieman hengähtää ja ihailla Tenojokilaaksoon avautuvia näköaloja. Hieman alkoi väsy jo painaa, mutta AaPeella oli niin paljon virtaa, ettei minullakaan auttanut jäädä laakereilleni lepäämään.

Levi

Norjan keikka 5/34
Levin huipulla matkan viides kätkö meinasi olla hakusessa, mutta löytyipä kuitenkin. Maasto oli huipulla todella kivistä, eikä liikkumista suinkaan helpottanut hirmuinen tuuli, joka meinasi välillä viedä reippaat kätköilijät mukanaan. Housujen lahkeet suorastaan paukkuivat puhurin voimasta. Aapee löysi kätköstä hienon Travel bugin, Othoscoop:n.
Pidimme pienen tuumaustauon ja päätimme jättää Levin varsinaisen huiputtamisen toiseen kertaan, sillä sinne valui jästejä hiljakseen, mutta kuitenkin jatkuvana virtana. Pohjoisessa taivaanrannassa puolestaan näytti aurinkokin suovan lempeää hymyään siellä asustaville.

Levi Skatepark

Norjan keikka 4/34

Levin Skateparkissa meitä odotteli ns. webcam-kätkö. Etsiskelimme ensin hieman itse kameraa, jotta osaisimme olla kuvassa mahdollisimman eduksemme. Sitten pirautimme jenkalle, joka kotosalla surffasi itsensä oikeaan osoitteeseen ja näppäsi printscreenillä meistä hienon yhteispotretin.

Sääkin oli tässä vaiheessa muuttunut jo lähes kuivaksi, joskin oli edelleen täysin pilvistä. Nyt lähdimme huiputtamaan itse tunturia.

Kittilä Airport

Norjan keikka 3/34
Kittilän lentokentän kupeille oli kätketty matkamme seuraava kätkö. Päätieltä ei tarvinnut poiketa kuin parikymmentä metriä saapuaksemme kätköalueelle. Löytö oli sen verran helppo ja nopea, että emme edes pitäneet tupakkataukoa. Sääskiä oli kyllä vallan runsaasti, joten suuntasimme Kätkö-Kunkun keulan kohti Leviä parasta mahdollista vauhtia ylläpitäen.

Molkoköngäs

Norjan keikka 2/34
Ilma pysyi suht poutaisena noustessamme ylös Ounasjokivartta. Mutta juuri nyt, kun meillä piti kurvata kätkön lähellä sijaitsevalle P-alueelle, alkoi sataa. Ensin hiljempaa ja hetken kuluttua voimakkaammin. Kätköalue löytyi kuitenkin vaivatta ja minä ryömin näköalalavan alle sitä hakemaan. Kalliot alkoivat olla sateen liukastamia ja köngäs kohisi suoraan alapuolella. Mutta turvallisesti purkki kuitenkin sieltä löytyi. Maisemia emme sateen takia jääneet pidemmäksi aikaa ihailemaan.

Marraskoski

Norjan keikka 1/34
Lähdimmepä sitten kahden hengen poikaporukalla kohti pohjoista. Sää oli sateinen ja erittäin kylmä, jopa täällä etelässä, Pudasjärvellä. Pysähdyimme välillä Taipaleen taistelun kohdalla noutamassa viimeksi unohtamani panssarivaunun. Siellähän se piti kivellä edelleen vartiota, mutta pääsi nyt reserviin Kätkö-Kunkun syleilyyn. AaPee ei sitten varustautunut kunnolla tällaiseen reissuun ja niinpä meillä oli pysähdyttävä myös Rovaniemen Citymarketiin ostamaan hänelle ihan oikea takki.

Kätkö löytyi jyrkässä rantatörmässä könyämisen jälkeen ilmeisestä paikasta. Purkissa oli pari Miniä odottamassa omistajaansa ja sinne me ne jätimmekin. Sen verran kiirusta piti, että ylävirran suunnalla lähestyvät jästit kajakkeineen eivät saaneet nähdä puuhiamme. Taivaalta tipahteli muutama vesitippa ja niinpä jatkoimme matkaa.

Ranua I

Aamu oli jo pitkällä, kun pysäytimme auton Ranua Zoon parkkipaikalle. Matkaa kätkölle ei ollut paljoa, joten päätimme etsiä sen ennen matkamme loppurutistusta.

Helpommin sanottu kuin tehty: nollapisteestä ei löytynyt mitään, eikä monen aarin alueelta sen ympäriltäkään. Noin puolentoista tunnin etsimisen ja puolen tupakka-askin polttamisen jälkeen olimme kypsiä lähtemään kotiin. Jokikinen näre ja suopursu oli käännetty paikoiltaan. Kukon lauleskellessa eläinpuistossa AaPee päätti vielä katsoa yhteen epämääräiseen paikkaan.

Mitä h****ttiä? Siellähän se oli! Eipä ollut koordinaateista apua, vaan ei ollut kyllä vihjeestäkään. Vain hyvä tuuri johdatteli meitä. Hieman oli turhautunut olo, mutta jatkoimme kotimatkaa auringon alkaessa jo lämmittää auton lasin läpi.

Taipaleen taistelu

Somosen kirkon jälkeen suuntasimme matkamme kohti kaupunkia, sillä kahvihammasta kolotti jo aikalailla. Napapiirin Shell oli tuttuun tapaansa läpi ympäri vuorokauden ja viihdyimmekin siellä jonkin aikaa. Paluumatkalla kotiin koukkasimme sitten tälle Lapinsodan muistomerkille. P-alueen olivat vallanneet järkälemäinen asfalttikone ja Samarassaan hirsiä vetelevä veli-venäläinen perheineen. Emme tainneet heitä kuitenkaan herättää kävellessämme loppumatkan kätkölle. Magellan halusi meidän menevän muistomerkin ohi ja sieltä kivikosta purkki viimein löytyi hetken haeskelun jälkeen. Otin vaihtarina mukaani pienen panssarivaunun, jonka myöhemmin huomasin unohtaneeni kätkön viereen! Kävellessämme autolle takaisin huomasimme ojassa lojuvan poronraadon, ja runsaasti muutakin moskaa. Miksi ihmiset ovat nykyisin niin välinpitämättömiä...?

Somosen kirkko

Vuorokausi ehti juuri vaihtua uudeksi, kun sain tämän purkin hyppysiini. Tovin sitä saimmekin haeskella suurien järkäleitten keskeltä ja tietenkin minä joukon isoimpana sain kyseenalaisen kunnian änkeytyä kaikkein tiukimpiin rakoihin. Sellaisesta se sitten löytyikin. Jäimme vielä ihailemaan tätä luonnon muodostamaa alttaria, jonne oli juuri rakenteilla uudet penkit ja muutakin rekvisiittaa. Auton luona minun ja jenkan oli vielä aivan pakko saada valokuvata auton pelleille lämmittelemään tulleita perhosia.

Hyypiön kotalaavu

Oma oloni alkoi tuntumaan oudon uupuneelta. Päättelin sen johtuvan päivän mittaan kerätystä nestehukasta. Minulla kun on huono tapa unohtaa juominen rasituksenkin aikana. Niinpä tämä kotalaavu olikin kuin keidas erämaassa: täytin tyhjän vissypullon lähdekirkkaalla vedellä suoraan purosta. Kaivokin olisi ollut, mutta sen huono kunto ei oikein antanut myöten käyttää sitä. Tiinuskan ja Kaitsan tavaramerkiksi muodostunut jäätelörasiakin löytyi helposti läheltä kotalaavua. Tytöt taitavat olla hieman persoja jäätelölle :)
Mietimme myös mihin suuntaan matkaamme jatkaisimme, vai joko palaisimme kotiin. Päätöksemme oli, että jatkamme vielä kohti Rovaniemeä.

Siperia

Saimme ajella metsäautoteitä tovin aikaa ilta-auringon paistaessa välillä kuljettajamme silmiin lähes sokaisten. Saavuimme siis Siperiaan, eikä täällä ollut lainkaan kylmä, saatika näkynyt yhtään Gulag-vangin perillistä. AaPee sai kylläkin mäkäräisen korvaansa, joka onneksi suostui luopumaan piilopaikastaan komean kämpän vieraskirjaan kirjoitellessamme. Kätkörasia löytyi kämpän alta kivijalan tuntumasta helposti. Huomiomme herätti kuvassa näkyvä "ovikello". Aikaa emme kuitenkaan täällä hukanneet, vaan jatkoimme matkaa.

Kivalo

Reitti tänne oli selkeä. Haettuamme pienen lammen rannassa olleen jäätelörasian ja tehtyämme siihen tarpeelliset merkinnät ryhdyimme virittelemään nuotioa suurimman koskaan näkemäni louteen viereen. Lappilaiseen tyyliin halot olivat sitkaita pienellä kirveellä pilkottaviksi, mutta näpsäkästi vanha erämies niistä kynsitulet värkkäili :) Välillä Geomobiili jälleen ilmoitteli itsestään huudattamalla hälyttimiään ja AaPee kävi sitä rauhoittelemassa useaan otteeseen. Päättelimme, että laturissa ollut Holux heilutteli sen verran auton akun jännitettä, eikä tarvikehälytysjärjestelmä siitä oikein pitänyt. Wilhelmit ja Kabanossit saatiin kuitenkin paisteltua, eivätkä ympärillä pyörineet sääsketkään tuntuneet kovin hyökkääviltä, vaikka niitä sankoin joukoin olikin.

Vanttauskoski

Sirenin kämpältä ajelimme tänne. Ensin tie kätköpaikalle näytti siltä, että sinne olisi päässyt Geomobiililla, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen toiveen olevan turha. Siispä pirssi parkkiin ja kävelyksi. Matka ei sinällään ollut pitkä, mutta ilmassa leijuvat verenimijät pistivät meihin liikettä. Kätköä saikin sitten etsiä kivikosta jonkin aikaa, mutta lopulta uurastus palkittiin. Muutama kuva piti muistoksi ottaa komeasta voimalaitoksesta, joka kylpi punertavahehkuisena ilta-auringon loisteessa. Nämä rometku-tyyppiset kätköt tulisivat vielä tutuksi.

Sirenin kämppä

Ensin ajattelimme paistella täällä makkarat ja muutenkin hieman huokaista, mutta mikä siihen lie sitten tullut, kun muutimme suunnitelmiamme. Komea oli kämppä ja helposti löytyi kätkö, vaikka olikin vallan ovelasti piilotettu. Seat vain halusi äänimerkein ilmoitella olemassaolostaan ja niinpä järvenseutu raikui komeasti hälytyssireenin ulvoessa. Äkkiä pois, etteivät ihmiset hermostu moiseen metakkaan... tästä tulikin suunniteltua lyhyempi pyrähdys.

Kaihuan Voimala

Autista suuntasimme kulkumme kohti Rovaniemeä. Kaunis ilma siivitti menoamme, eikä aikaakaan, kun Magellan ilmoitti kätkön olevan jo lähellä. Mikä kumman putki täällä oikein oli? Siinä muutaman sekunnin ihmeteltyämme jatkoimme kätkön etsimistä. Kätkö oli näppärästi piilotettu, mutta se löytyi kuitenkin nopeasti. Paikalla oli myös valtaisa sääskiarmada, joka ajoi meidät takaisin autoon hyvin nopeasti.

Auttiköngäs II

Tämä multi teetätti laskukoneisiin tottuneille kätköilijöille hieman ylimääräistä päänvaivaa, mutta ilmeisesti päässälasku onnistui edes jotenkuten, kun purkkikin kerran löytyi. Valtavien kivenmurikoitten ylle rakennetut puurakenteet vaikuttivat aika-ajoin hieman huterilta, mutta pääsimme onnellisesti koluamaan rinnettä purkin perässä. Itse etsin aikalailla eri paikasta kuin jenkka ja AaPee, mutta kätkö löytyi sitten pienen taistelun jälkeen. Muutama reppumatkalainen vaelteli polkua eteenpäin, mutta eivät tainneet noteerata tekemisiämme millään muotoa. Palattuamme parkkipaikalle kävimme vielä kahviossa, jonka rajusti ylihinnoitellut tuotteet maistuivat kuitenkin hikisille kätköilijöille. Kahvi taisi olla kyllä aika palanutta.

Auttiköngäs

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, Auttikönkäällä on tullut käytyä muutaman kerran aiemminkin. Kätköistä en vain ole silloin tiennyt mitään, joten tämä reissu sai ihan erilaisen luonteen. Aikamme valokuvattuamme könkäällä siirryimme kätköalueelle näköalatasanteen luo. Purkki löytyi helposti ja pidimme tasanteella pienen loggailutauon, jonka aikana myös yritimme kuivailla vettymään päässyttä sisältöä.

Könkäänvaara

Ranualla sijaitsevalta Japanitalolta suihkaisimme tänne. Köngäs oli toki tuttu aikaisemmiltakin matkoilta, mutta näin tuoreina kätköilijöinä törmäsimme ensimmäistä kertaa nimeen Könkäänvaara. Ilma jatkui helteisenä ja meidän olikin varustettava itsemme runsaalla juomavarannolla todettuamme, että kävelymatkaa tulisi kuitenkin jonkin verran ja vieläpä ylämäkeen. Helposti taivallus kuitenkin sujui, sillä reitille oli levitelty varsin kattavasti pitkoksia. Ylöspäin mennessä puusto alkoi harvenemaan ja kalliokko lisääntymään ja ylös päästyämme huokaisimmekin ihastuksesta: maisemat olivat todella upeat. Pari varhaismurrosikäistä jästiä tirskui näköalatornissa, mutta hekin häipyivät nopeasti paikalta päätettyämme itsekin siirtyä ihastelemaan näköaloja vieläkin korkeammalta. Tovin siellä taivasteltuamme uskaltauduimme siirtyä varsinaiselle kätköalueelle, joka oli noin 30 metrin päässä tornista. Uunituore Magellan heilutteli neulaansa epämääräisesti sinne tänne, ehkäpä kallioisen maaperän takia. Niinpä jouduimmekin koluamaan useammankin kivenjärkäleen aluset, mutta kätkö löytyi sitten kuitenkin suhteellisen nopeasti. Muutenkin oli toimittava rivakasti, sillä jästejä tuntui olevan alueella enemmänkin. Alasmeno vaaralta olikin sitten erittäin helppoa.

Ranua II - Japanitalo

Kesälomakin ehti alkamaan ja nyt oli kolmen hengen retkueellamme aikaa lähteä hieman pidemmällekin kätköilemään. Suunnaksi valitsimme eteläisen Lapin. Ilma oli suorastaan helteinen, eikä AaPee autoa ostaessaan tullut huomioineeksi ilmastoinnin tarpeellisuutta :P Japanitalon pihapiiriin saavuimme iltapäivän puolella. Jotenkin tuo rakennus ei vain oikein istunut etelä-lappilaiseen järvimaisemaan, vaikka komea olikin. Minä löysin kätkön sitten suht helposti, vaikka se vaatikin hieman tarpomista pusikoissa ja soistuneessa rannassa. Ehkä purkille olisi ollut jossain lähistöllä hieman mukavampiakin piilopaikkoja.