Harjaniemen harju

Kahden tuntemattoman mysteerin jälkeen ajelimme jonkin matkaa kohti Kuusamoa. Tultuamme suurehkon järven läheisyyteen kätköpaikka näkyi jo hyvän matkan päähän. Autonkin saimme näppärästi parkkiin kuorsaavien karavaanareitten läheisyyteen. Ei muuta kuin jalat alle ja astelemaan kauniin harjun toiseen päähän. Väliin piti hieman taas kameroita räpsytellä, mutta kauan ei tällä kätköllä siltikään mennyt. Purkki löytyi ehkä vähän turhankin helposti. Toisaalta se oli ihan hyvä, sillä kello oli jo aika paljon ja aamusella piti töihin yrittää jälleen herätä.

Kahden tuntemattoman mysteeri

Juhannus oli ja meni ja saimme viimein aikaiseksi lähteä pienelle kätköreissulle tutulle ja turvalliselle Taivalkoskelle. Artol oli jo alkukuusta tehnyt mielenkiintoisen oloisen, sota-aikaisiin tapahtumiin perustuvan mysteerin. Ensimmäinen etappi olikin vallan mielenkiintoinen ja vieläpä näin lähellä Kuusamontietä! Enpä ollut aiemmin kuullut moisesta haudasta, saatika näistä tapahtumista. Vinkki löytyi siis helposti ja suuntasimme Seatin keulan kohti seuraavaa etappia, joka sijaitsi lähellä Puolustusvoimien aluetta, Maijanlampea. Senkään löytämisessä ei kauan nokka tuhissut, joten meidän oli suunnattava kulkumme hieman pienemmille teille. R-Geomobiilin maavara oli välillä koetuksella, mutta niin vain pääsimme perille. Tämänkään etapin etsimiseen ei kauan mennyt ja jatkoimme matkaa finaaliin. Siis täällähän menikin rautatie?! No niin vain teki, kun tarkemmin karttaa katsoi. Pienen joen tai ojan yli meni sitten rautatiesilta ja siinäpä jonkin aikaa menikin, kun kolusimme niin siltaa kuin sen lähitienoitakin purkkia etsiskellessä. Hieman jännittävää oli astella sillan kannella virran näkyessä miehenmentävien rakojen välistä. AaPeen kouriin purkki sitten viimein tarttui, ja vieläpä sillan päälypuolelta kädenojennuksen päästä. Hyvä tarina ja mukava mysteeri, joka nykyisellään kylläkin vastaisi enemmän multia.

Iso-Syöte

Jenkka tahtoi vuorostaan harjoitella kätkön perustamista ja niinpä kolmen hengen seurueemme suuntasi geomobiilin keulan kohti kotipitäjän korkeinta huippua. Aivan ylös saakka sillä ei toki päässyt, vaan viimeiset sadat metrit kipusimme jalan. Kaunis oli ilma ja komeat olivat maisemat, niinkuin aina. Tässäkään vaiheessa ei ollut vielä tullut opeteltua oikeaoppista koordinaattien merkkaamista, joten näitä naatteja on sittemmin korjailtu pariinkin otteeseen. Itse sitten rymysin näköalatasanteen alla kätköpaikkaa etsimässä, kun vain minulla oli sellaiseen sopiva vaatetus. Purkkikin oli vielä aika pieni ja sen allekirjoittanut vaihtoikin myöhemmin pykälää suuremmaksi.