Norjan keikka 12/34Pysähdyimme kätkön läheisyyteen ja lähdimme saapastelemaan kohti merenrantaa. Vaivaiskoivujen seasta löytynyt eläimen pääkallo muistutti meitä elämän kovuudesta näillä karuilla rannoilla. Saavutimme kätkön kummemmitta vaivoitta, mutta siinä kyykistellessämme saimme niskoillemme vihaisen tiiraparven, joka hanakasti ryhtyi puolustamaan reviiriään kutsumattomilta vierailta. Mieleen juolahti Hitchcockin elokuva "Linnut". Pakkasimme kiireen vilkkaa kätkörasian ja sijoitimme sen paikoilleen. Tähän ei kannattanut jäädä moisten syöksypommittajien kiusattavaksi. Pian ne jättivätkin meidät rauhaan.
Lähistöllä virtasi myös pieni, mutta vuolas vuoristojoki, jonka ääreen menimme ihailemaan kristallin kirkasta vettä. Se myöskin maistui hyvältä, itse asiassa ei millekään, niinkuin ei kunnon veden kuuluukaan. Parempaa se oli kuin kotopuolessa kraanavesi! Pyrähdimme pienen lenkin kameroiden laulaessa tuttua säveltään. Ilma oli lämmin ja kesäinen kevyen tuulenvireen hälventäessä sääskiarmeijat. Kokonaisuutena ajatellen tämä oli yksi mieleenpainuneimpia kätköjä urallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti