Koljonvirta

Tämä historiaa huokuva paikka oli kyllä kätkön arvoinen. Alkuperäisestä sillasta ei luonnollisestikaan ollut enää mitään jäljellä, kun vellovien jästimassojen vyöryessä ohitsemme kurkottelin purkin kouraani sillan pientareelta. Jenkka naamioi toimintaamme menestyksekkäästi valokuvaukseksi ja niinpä varsin tyytyväisin mielin kävimme tutustumassa läheisen leirintäalueen elämään. Yöksi emme sinne kuitenkaan jääneet, sillä sen verran paljon porukkaa siellä oli ja elämä tuntui hieman rauhattomalta. Olihan kuitenkin lauantai-ilta. Jatkoimme siis matkaamme ja päätimme, että ajamme kotiin samaa kyytiä. Välillä pyöriskelimme hieman Kajaanissa ja haimme vielä yhden maakuntamultin pisteen käsiimme. Reissu oli todella mukava ja sääkin pysyi pääasiallisesti hyvänä. Ainoa miinuspuoli oli, että nenäni päähän istahtanut finni tulehtui ja kirsuuni syöpyi sen seurauksena aikamoinen kolo. Mutta mitäs pienistä.