Taivalkoski

Käytyämme Shellillä kahvittelemassa saavuimme kuohuvan Taivalkosken partaille. Kävimme katsastamassa myös koskimelontakeskuksen lähiseudut, joita ei ennen näin läheltä ollutkaan tullut katseltua. Hieman oli ilkivaltaa saatu aikaiseksi laitteille, mutta mielenkiintoisen oloinen oli kokonaisuus. Auton jätimme kätköä ajatellen väärälle puolen jokea, mutta mukava oli seudulla käyskennelläkin ja pääsimme yli erillistä jalankulkusiltaa myöten. Pato näytti hieman vuotavan lankkujen välistä, mutta se ei taida ketään haitata, ainakaan vielä :) Purkki itsessään nousi yllättävänkin nopeasti näkösälle, vaikka ensin luulimme joutuvamme koluamaan nokkospensaita. Tämän illan saldoksi jäi vain nämä kaksi kätköä, mutta olimme niihin erittäin tyytyväisiä ja niinpä lähdimmekin ajelemaan kohti auringonlaskua ja kotia.

Taivalvaara

Läksimme kaksin AaPeen kanssa kohti Taivalkoskea, jälleen kerran työpäivän päätyttyä ja sen muuttuessa jo illaksi. Saavuimme kätköalueelle EasyGon toimiessa oppaana, eikä perille päästyämme ollut kahta sanaa, missä kätkö voisi olla. Ei muuta kuin kapuamaan ylös hyppyritorniin vienoisen tuulen ulvoessa nurkissa. AaPeeta sai hieman välillä odotella, kun hänellä oli sellainen korkeanpaikankammo. Nimenomaan oli, tai niin hän ainakin väittää :)

Ylhäälle päästyämme jouduimmekin etsimään purnukkaa tovin aikaa. Hyvin oli artol sen piilottanut, mutta viimein ja vihdoin jotain muovista kopsahti sormien päihin. Purkin irrottaminen tornin rakenteista oli jällleen oma operaationsa, saatika sen laittaminen sinne takaisin. Mutta komeat olivat maisemat tornin huipulta! Tämän jälkeen olikin mukava käväistä kahvittelemassa Taivalkosken Shellillä.

Kellarilampi

AaPeen ajatuksesta lähdimme kaksin harjoittelemaan kätkön tekemistä Syötteen suuntaan, tarkemmin sanoen Kellarilammelle. Ilta oli poutainen ja kirkas, joten mikäpäs oli lähtiessä. Meillä kävi myös hyvä tuuri, lammella ei nimittäin ollut ristin sielua, joten saatoimme rauhassa etsiskellä purkille piilopaikkaa ja mittailla koordinaatteja. Näin jälkikäteen ajatellen kaikki mittaukset tuli suoritettua väärin. Mutta ovathan nuo kolleegat sen sittemmin hyvin löytäneet: taitaa paljastavalla vihjeellä olla osuutta asiaan :)

Marionin Kauha

Vuorokausi oli vaihtunut jo seuraavaksi saapuessamme Iijokivarteen. Tuttu kauha nökötti omalla paikallaan. Hieman oli ikävä koko Marion-kaivuria, jonka ristin pikkupoikana Roope Ankaksi. Liekö punaisella värityksellä ja räpyläjaloilla ollut sitten osuutta nimeämiseen. Taisinpa olla minä itse, joka purkin meistä ensin huomasi. Sisältä löytyikin sitten varsin käyttökelpoista tavaraa, nimittäin lasinpesuliina, jonka AaPee käytti Seatin siivottoman tuulilasin sisäpintaan. Kävimme vielä kurkistamassa voimalaitosta, jonka jälkeen palasimme Yli-Iin ja Kipinän kautta kotiin Kurenalle.

Haarakangas North

Kävimme ensin Oulussa pyörähtämässä AaPeen hakiessa teknistä tukea autonsa entiseltä omistajalta. Aurinkoisena alkanut ilta alkoi näyttämään pilvistymisen merkkejä, mutta onneksi sää pysyi jotakuinkin poutaisena ja kätköreissumme saattoi jatkua kuivissa merkeissä. EasyGo opasti meidät aivan oikealle P-paikalle ja ryhdyimme tonkimaan purkkia näkösälle infotaulun kupeilta. Paljon oli lasinsiruja ja muuta roskaa ympärillä, mutta niin vain saimme purkin näkyville itseämme loukkaamatta. Otin täältä mukaani ensimmäisen löytämäni golikon, Geo Penquinin. Saatoimme täten jatkaa matkaa kohti Iitä, jonka isolla Shellillä kävimme kahvittelemassa. Muutamat vesipisarat taisi muistaakseni tipahdella tuulilasiin moottoriliikennetietä ajellessamme.

Koitelinkoski rapids, Kiiminki

Lähdimme jenkan ja AaPeen kanssa pienelle ilta-ajelulle. Kiimingin kohdalla päätimme pyöräyttää auton kohti Koitelinkoskea. Alueella oli viljalti jästejä, mutta niinpä silti saimme purkin logattua. Komeat olivat kosket sileiksi hioutuneine kallioineen! Kävimme kävelemässä myös toisella puolen jokea tukevia riippusiltoja myöten. Koko iltaa meillä ei kuitenkaan ollut aikaa täällä viettää, joten AaPee punoi Seatin ratin kohti Oulua.

Iijoen Saarikoski

Tälle kätkölle hoksasimme lähteä vasta iltamyöhällä. Ajelimme Taivalkoskelle ja hyvän kartan avulla saavuimme P-alueelle ilman turhia kiemuroita. Ilma alkoi olla jo aika kolea, mutta niin vaan pistelimme töppöstä toisen eteen ja saavuimme EasyGon osoittamalle kätköalueelle. Mukana olivat lisäkseni AaPee ja jenkka, jolle tämä kätkö tulisi olemaankin ensimmäinen. Vaikka ilma olikin lähes kylmä, tuli etsimisessä pienoinen hiki rymytessämme jyrkkää rantaa ylös ja alas. Seurueemme muille jäsenille meinasi jo epätoivo iskeä, mutta itse en luovuttanut ja niinpä purkki löytyikin sitten melkein samontein. Näin saatoimme hyvillä mielin lähteä ajelemaan takaisin kotiin päin. Edessä olisi vielä työpäivä ja aamu oli jo aika pitkällä. Niin, ja nappasinpa itselleni tästä myös ensimmäisen FTF:ni!

Kurtinjärvi

Oman kätköilyurani alkutaipale on varmastikin hyvin tavanomainen ja toisakseen tylsä. Jenkka lueskeli alkukesästä 2006 työpaikalla Mikrobitti-lehteä ja huomasi geokätköilystä kertovan jutun. Homma vaikutti varsin mielenkiintoiselta, mutta asia jäi hautumaan kuitenkin kokonaiseksi vuodeksi. Tuolloin sain ihan työni puolesta käyttööni puhelimeen kytkettävän GPS-mokkulan ja EasyGo -karttapalvelun (0-versio muuten). Muuanna loppukevään iltana 2007 sitten pyysin kaveriani AaPeeta mukaan testaamaan systeemiä käytännössä löydettyäni geocaching.com:ilta Taivalkoskelle ilmestyneen artol:n tekemän Kurtinjärvi-kätkön. EasyGon avustuksella tuon multin ensimmäinen "näyttämö" löytyi kivutta, mutta kun tuli aika etsiä varsinainen piilo, niin eipäs nuo koordinaattijärjestelmät vallan helpolla sitten avautuneetkaan ja kolusimme niin autolla kuin jalankin läheisen soramontun reunat. Tuossa vaiheessa olimme jo varmoja, että emme osanneet laittaa oikean tyyppisiä naatteja paikoilleen, joten pidimme tupakan mittaisen tuumaustauon ja yritimme uudelleen. Ou jeah! Nyt ne näyttivät tasantarkkaan sinne minne pitikin ja purkki löytyi ilman hikoilua! Onneksi tuo reissu tuli ikuistettua myös kameralla. Kliseenomaisesti voisin sanoa, että siitä se sitten lähti. Yhtenä hymynä ajelimme VT20:llä kohti auringonlaskua ja olipa AaPeekin saanut samalla kipinän moiseen touhuun.