20.6.2008

Vaarojen vaellus, Hautaristi, Vaala

Tallustelimme juurakolta tälle alueelle suorinta tietä. Tämänkään kätkön etsimiseen ei juuri tarvinnut aikaa kuluttaa, kun sen aihe nopeasti paljastui maasta murheellisen näköisenä. Itse purkki roikkui muistaakseni puusta. Hieman herkkäluontoisena ihmisriepuna pistää aina miettimään sitä surua ja murhetta, mitä noittenkin ristien takana kenties piilee. Kenties lapsiraasut ovat menettäneet rakkaat lemmikkinsä ja tähän ne on sitten koko perheen voimin tuotu nukkumaan ikiuntaan... kyynelehtimään en kuitenkaan joutanut, sillä matkamme jatkui kohti uusia seikkailuita.

Ei kommentteja: