Venesatama,Vaala

Saapuessamme paikalle satamassa istuskeli jästipariskunta autossaan. Ilmeisesti häiritsimme heidän rauhaansa, joten he poistuivat nopeasti paikalta. Tämän jälkeen satamassa ei lisäksemme ollut ristin sielua ja suunnistimme kohti pientä siltaa. Jälleen kerran sain suorittaa ns. likaisen työn ja tungin ruhoni sillan alle. Siellähän se piskuinen purkki meitä vartoikin. Otin sen näkyville ja loggasimme nimemme paperiin. Vähältä piti, etten menettänyt Holuxiani, kun sen kaulanauha napsahti ojassa könytessäni poikki.