Vaarojen vaellus, Suolampare, Vaala

Tänne tullessa markkuh painoi Audinsa pedaalia sen verran lujasti lattiaa vasten, että tielle sattuneet juurakot taisivat viedä pohjapanssarin mennessään. Moisen vauhdin ansiosta tavoitimme kätköalueen huomattavan nopeasti, eikä kävelymatkaakaan kertynyt sataa metriä pidemmästi. Pikkuinen lamparehan sieltä sitten silmiin siinsi ja Koloraadon nuolen osoittamassa suunnassa näkyi myös koivu, jonka syleilystä purkki näkyi jo kauas. Loggausten ja vaihtojen jälkeen yritinkin naamioida sitä hieman paremmin. Taivaalta ei tullut tässä vaiheessa enää pisaraakaan vettä.