Saksalaisten parakki

Koloraato vei meidät nätisti metsäautotien varteen, josta jatkoimme matkaa jalan rapiat parisataa metriä. Mutta nyt se innostui tanssittamaan meitä pitkin mäntykankaita. Parakin jäännökset vain vilistivät silmissämme hakiessamme kuumeisesti kätköä. Viimein jenkka sen yhytti, mutta kylläpä olikin purkin sisältö kosteana. Olimme varustautuneet niin kevyesti, että kuivaukseen piti käyttää maastotakkini hihaa, mutta eihän se mihinkään riittänyt. Onneksi vihko oli säilynyt jotakuinkin kuivana, niin saimme käyntimme todistettua. Vielä piti jäädä ottamaan muutama kuvakin, vaan sekin oli hieman arpapeliä, sillä olimme ottaneet mukaamme vain pokkarin, järjestelmien jäätyä kotiin lepäämään.