Susijärvi

Jenkka oli edelleenkin serkkunsa synttäreillä Rovaniemellä, kun päätimme jälleen lähteä Aapeen kanssa valloittamaan naapuripitäjän kätköjä, joita artol ansiokkaasti oli rakennellut. Perinteisen Shell-pysähdyksen jälkeen matkamme suuntautui Susijärvelle. Kurvasimme Jokijärvelle menevän tien varrelta metsäautotielle, joka oli hieman vielä rospuuton raiskaama. Sen mukavampaahan Kätkö-Kunkulla olikin ajella, kun vähän sai rypeä ravassa. Onneksi meillä oli oikea kartta mukana, sillä jos olisimme totelleet AaPeen nokialaista, olisimme joutuneet ties minne. Tämän tien päässä oli kuitenkin parkkialue, josta jatkoimme matkaa jalan kohti harjun huippua. Helppo oli astella metsäkoneen jälkiä myöten lähes ylös asti. Suuntasimme ensitöiksemme suoraan kätkölle, joka löytyi 0-pisteestään kaatuneen koivunrungon alta. Ihailimme risukon läpi kuultavia maisemia, imaisimme tupakit ja lähdimme tallustelemaan kevyessä lumisateessa takaisin autolle.