Jenkka tahtoi vuorostaan harjoitella kätkön perustamista ja niinpä kolmen hengen seurueemme suuntasi geomobiilin keulan kohti kotipitäjän korkeinta huippua. Aivan ylös saakka sillä ei toki päässyt, vaan viimeiset sadat metrit kipusimme jalan. Kaunis oli ilma ja komeat olivat maisemat, niinkuin aina. Tässäkään vaiheessa ei ollut vielä tullut opeteltua oikeaoppista koordinaattien merkkaamista, joten näitä naatteja on sittemmin korjailtu pariinkin otteeseen. Itse sitten rymysin näköalatasanteen alla kätköpaikkaa etsimässä, kun vain minulla oli sellaiseen sopiva vaatetus. Purkkikin oli vielä aika pieni ja sen allekirjoittanut vaihtoikin myöhemmin pykälää suuremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti