Taivalvaara

Läksimme kaksin AaPeen kanssa kohti Taivalkoskea, jälleen kerran työpäivän päätyttyä ja sen muuttuessa jo illaksi. Saavuimme kätköalueelle EasyGon toimiessa oppaana, eikä perille päästyämme ollut kahta sanaa, missä kätkö voisi olla. Ei muuta kuin kapuamaan ylös hyppyritorniin vienoisen tuulen ulvoessa nurkissa. AaPeeta sai hieman välillä odotella, kun hänellä oli sellainen korkeanpaikankammo. Nimenomaan oli, tai niin hän ainakin väittää :)

Ylhäälle päästyämme jouduimmekin etsimään purnukkaa tovin aikaa. Hyvin oli artol sen piilottanut, mutta viimein ja vihdoin jotain muovista kopsahti sormien päihin. Purkin irrottaminen tornin rakenteista oli jällleen oma operaationsa, saatika sen laittaminen sinne takaisin. Mutta komeat olivat maisemat tornin huipulta! Tämän jälkeen olikin mukava käväistä kahvittelemassa Taivalkosken Shellillä.